Tapahtuipa tammikuussa Tuliketussa

Viinikerho Vino kokoontui kovan pakkaskauden jo hellittäessä maistelemaan viinejä ja syömään riistaruokaa tuttuun paikkaan Sotkamossa sijaitsevaan viihtyisään Hotelli Tulikettuun.

Vaikka flunssakausi olikin verottanut osallistujia, paikalle tuli riittävä joukko nälkäisiä vinolaista.

Illan isäntä

Viinikerholaisia alkudrinkillä

Takkatulen äärellä nautitun alkumaljan jälkeen siirryttiin arvioimaan Kaukon valitsemia viinejä. Ykkönen oli chileläinen Yali Cabernet Sauvignon €9.99 ja kakkonen maineikas ranskalainen Domaine Franck Millet Sancerre samasta rypäleestä €17.81. Molemmat saivat ankaran arvioinnin jälkeen kokonaislaadun keskiarvoksi 3,7 maksipisteiden ollessa 5, joten chileläinen voitti selvästi hinta / laatukisan.

Arvioita ykkösestä:
-  tuoksussa koivunlehteä, nokkosta, koko nokkospuska !
-  lintuviini, terassikäyttöön sopiva, myös omakotitalon terassille
-  olisihan pitänyt tunnistaa oma lempiviini !

Kakkonen:
-  ranskalaiset eivät enää osaa tehdä viiniä! Kommentti yleisön joukosta: "osaavat toki, mutta muut ovat menneet edelle".
-  taitaa olla hiukan yliarvostettu, ratsastaa edesmenneen laulajan maineella, oli kuulemma Edith Piaffin lempiviini.

Arvioitavat valkoviinit

Arviointia

Sitten siirryttiin pääasiaan, eli nauttimaan pitopöydän antimia. Kauko ja Ville olivat loihtineet hirvipaistin lisäksi myös ihanaa, paistettua vasanmaksaa ja kahdesti kypsytettyä kieltä korvasienikastikkeen ja muiden mainioiden lisukkeiden kera. Unohtamatta tietenkään Kaukon itse poimimista herkkutateista tehtyä kermaista keittoa.

Loppuilta käytettiin perinteisesti maailmanparannukseen. Mahtoiko se muuttua  mitenkään, mutta ainakin keskustelijoiden mieli keveni, eikä aamullakaan tarvittu mitään päänparantelua.

 

 

Hirvenkieltä

Kalaa oli myös tarjolla

Hirvenpaisti

Vasanmaksaa

Jälkiruokina oli juustotarjottimet ja vielä lisäksi lämmitettyä leipäjuustoa lakkahillon ja vanilja-kaneli kastikkeen kera. Nam.

Sivuston ylläpitäjä sai yllätysjälkkäriksi illan lopuksi Villen leipoman lämpimän voisilmäpullan, jonka söin ennen kuin kerkesin kuvan ottaa. Hyvää oli.

Suuret kiitokset vielä mukavasta illasta Tuliketun Kaukolle, Ullalle, Villelle ja Orvokille.

Viinikerho Vinon puolesta J & J.

Pitsaa ja valkoviiniä

Toukokuun kokoontuminen oli Kajaanin perhekeskuksen [entinen Kajaanin Seurahuone] saunatiloissa. Valkoviiniä nautittiin ja läheisestä ravintolasta hankittua pitsaa syötiin. Paikalla lähes ennätysmäärä kerholaisia.

Huikopalaa Himalajalta

Viiniseura Vino kokoontui joulutauon jälkeen Brahenkadun studiolla yhdentoista jäsenen voimin.
Arviointi toteutettiin lähes lyhimmän kaavan mukaan. 

Arvioitsijat saivat päättää, mitä olisivat valmiita viinistä maksamaan.

Tarjolla oli kaksi gewürztraminerista uutettua viiniä, saksalainen Lind 14E ja chileläinen Adobe 10 E, joista jälkimmäisen hinta / laatusuhde todettiin selvästi paremmaksi.

Arvioinnilta säästynyt aika käytettiin tehokkaasti viineistä nauttimiseen ja maailman paranteluun.
Tunnelmallisen tuokion keskeytti tylysti 

Kajaanin ensimmäisestä nepalilaisesta ravintolasta tullut puhelu, jossa tiukan ystävällisesti tiedusteltiin, aiommeko hyödyntää tekemämme pöytävarauksen.

Niinpä kiiruhdimme liukastellen nauttimaan Himalajan herkuista. Rohkeimmat maistelivat nepalilaista Gorkha-olutta. Tiukka napakka tuomio: hyvää.

Olikin jo tosi nälkä, ennenkuin ruoat saapuivat pöytään...vajaat pari tuntia kesti tuo odottelu...

Viininmaistelun valmistelut

Maisteltavat viinit

Nepalilainen Gorkha-olut

Chicken Tikka annos

Ennen kotiinlähtöä päätettiin kokoontua seuraavan kerran maaliskuussa vuosikokouksen merkeissä.

Kellon alla Kajaanissa

Viinikerho ei suinkaan ollut leivättömän pöydän uhan alla, vaan kokoontui vuosikokoukseensa vanhalle Kajaanin raatihuoneelle.

Kokous venähti ja nälkä yllätti, onneksi Pirjo oli varannut mukaan itämaista kasviskeittoa ja lohivoileipiä.

Kommentteja: "Tosi hyvät viinit ja keitto oli maukasta. Kiitos. Pirjo"
" Keitto todella ihanaa - lempeän lämmintä vei meidät Thaimaan aurinkoon. 

Kiitos, Pirjo !!"    "Keitto taivaallisen ihanaa ! !"

Ruokapatologit olivat tarkkana, sopan koostumus selvitettiin aistinvaraisesti melko perusteellisesti.

Sitten viineihin.

Ykkönen Chileläinen Emiliana Natura Chardonnay 2013.
Tuoksun perusteella osattiin uumoilla tammittamatonta Chardonayta, mutta muuten veikkaukset menivät pieleen.
Mausta löydettiin etelän hedelmiä ja rakuunaa.
Joku myös epäili aineessa olevan alkoholia.
Juomasta tykättiin, pisteet  4.1 [max 5].

Kakkonen oli iloinen yllätys : Sartori Marani Appassimento 2012 Pohjois-Italiasta Veneton alueelta, viini, jonka valmistukseen käytetään myös tertuissa olevat rusinoituneet rypäleet , siis vähän Tokajin Szamorodnin tapaan.
Väriin ei tekniikalla ollut vaikutusta  (luokkaa lähdevesi), mutta aromiin ja makuun sitäkin enemmän. Jälkimaku kesti yhtä pitkään kuin sadankymmenen aidat!
Pisteitä sillekin runsaasti 3.9  [oli parempaa, lat. huom.].
Pirjo osoitti epäilijöille, että Saapasmaassakin osataan tehdä juotavia viinejä.

Vinolaisilla tuntui hetkittäin olevan aistit narikassa, mikä varmaan johtui kirjavasta lasivalikoimasta. Pitäisikö polkaista standardisoimistyötyhmä alulle?

Emäntä oli kertomansa mukaan saanut vinkkejä viinivalintoihin Gloria-lehdestä, joten päätettiin yksimieliseti antaa synninpäästö kyseiselle julkaisulle.
Muutama vuosi sitten lehti nimittäin julkaisi viiniaiheisen teemanumeron, jossa hyvännäköinen mannekiini istui Salmisaaren varaston tynnyrillä lasi kädessään.
Kuvateksti:
Lasissa Pino Noiria Argentiinata, kampaus Tukkastudiolta, meikki Funky Ladysta, jakku  ja hame Ajattaresta, kengät , sukkahousut, korut jne..

Teksti: Jukka
Kuvat: Jari

Jatsia ja jalokalaa

oli jo vuonna 1986 Kainuun Jazzkevään tunnus.

Kalaa ja jatsia oli myös tarjolla Viinikerho Vinon perinteisessä pikkujoulussa Tuliketussa [4.1.2014]. Tapamme mukaan pikkujoulun vietto ei saa jäädä viime tippaan.
Hotellissa majaili myös parisataa itänaapuria, joten venäjää kuuli joka toisella askeleella.
Kauko ja Ulla toimivat isäntinä, nyt maisteltiin valkoviinejä.

Ykkösviinin visuaalinen ilme toi mieleen Raija Orasen romaanin "Puhtaat valkoiset lakanat", sen kristallinen kirkkaus sai Jarin jopa vertaamaan sitä Oulun vesijohtoveteen.
(Kakkosen sävy taas toi mieleen Talvivaaralta alkunsa saavan Lumijoen..)
Tuoksua saattoi luonnehtia Alkon kliseellä "antava", siitä löydettiin ananasta,melonia, apilaa - siitä ei saavutettu yksimielisyyttä, oliko apila valkoista vai punaista !
Myös toffeeta  havaittiin -lieneekö jollakin jäänyt joulukarkkeja hampaankoloon?

Maku : Piiiiitkä, lähes akkuhappoinen pH, tuore ja ryhdikäs kuin preussilainen sotilas. Epäiltiin vahvasti Riezlingiksi Euroopan parhailta rinteiltä.
Totuus oli kuitenkin toisenlainen, kyseessä oli Uusiseellantilainen  Fernway Savignon Blanc, tuotettu Eurooppaan terästankeissa ja pullotettu Ranskassa.
Alkon määritelmän mukaan RODUKAS, kuka suomentaisi?
Vino paljasti antirasistisuutensa antamalla tälle Jackson Estaten halpisversiolle (11,97 €) peräti 4,1 pistettä !
Lieneekö valkoviinien ennätys seurassamme ?

Kakkosviinin väri tulikin jo luonnehdituksi ylempänä.  Jarille tuli jälleen assosiaatiota Oulun vesijohtoveteen, tällä kertaa tuoksusta.
Luirun maun perusteella osattiin aika pian määritellä viini tammittamattomaksi Chardonnayksi, alkuperämaata ei tosin keksitty.
Kysyttäessä, paljonko vinolaiset olisivat valmiita  ko. aineesta maksamaan, heitti Jari pokkana 14 € ja samalla muikeasti tarkkaili toisten ilmeitä. Ei mennyt läpi.
Viini paljastui Espanjalaiseksi Raimatin Chardonnayksi ( 9,98 € 13% alc) 2,7 pistettä.

Vikelle suuret kiitokset maittavista ruuista ja Kaukolle ja Ullalle kiitokset loistavasta logistiikasta !
Ilta jatkui joululahjojen jaolla ja korkealaatuisella musisoinnilla. Mikko esitti "Joulun kellot" pohjoissaameksi. [Kuultiin myös laulua bosniaksi, latojan huomautus.]

Lisäjuomana Infinitus Tempranillo
 Christmas Special Edition 2009

 

Oli myös possua, tietenkin.

Onneksi kukaan ei saanut itsensä tuomaa lahjaa.

Kainuulaisten muusikkikonkareiden kokoonpano Olli Pautola & Old Stars soitteli tasokasta jazzia loppuillan. Musiikki oli myös erittäin tanssittavaa, minkä Immi ja Jukka yhdessä tuumin todistivat. [Rokkiakin kuultiin, latojan huomautus.]

Jukka [teksti] ja Jari [kuvat]

Tulikettu, kalakukko ja Kungfu Girl

 

 

Toukokuussa viinikerholaiset maistelivat Amerikan Washingtonin 

osavaltion valkoviinejä Sotkamon Tuliketussa. Ruokana oli kalaa eri muodoissa.

 

Molemmat riesling-viinit tulivat samalta Columbian viinialueelta. Tällä kertaa yritettiin yhdistää viinistä tullut mielikuva johonkin kauppaan. Selkeästi paremmaksi arvioitu Kungfu Girl yhdistettiin puutarhaan ja jo Alkosta loppunut halvempi Columbia Wineryn Small Lot Riesling Ilmat Pois liikkeen kiinalaisten työkalujen osastoon.